Home Blogs Matti Lehtiö

Designed by:
SiteGround web hosting Joomla Templates
Matti Lehtiö
Voihan hitsi ei kun Hiski

 

 Sunnuntaina 16.8.2009


Tämä kirjoitelma on osoitettu täysin väärään paikkaan – tietoisesti. Oikea osoite olisi tietysti Suku Forumin Hiski-keskustelupalsta, mutta jos tällä ei saa muuta aikaan, niin ehkäpä testauksen siitä onko joku asiasta kiinnostunut eksynyt blokiini.

Hiskin ”virheet” ovat yleinen keskustelun aihe samoin kuin se, mitä asian hyväksi pitäisi tehdä. Ongelmia tuottaa ja niiden korjaamista vaikeuttaa epätietoisuus, missä virhe on tapahtunut. Periytyykö alkuperäisestä asiakirjasta eli onko virhe lähtenyt jo papin sulkakynästä, liikaa nautitusta ehtoollisviinistä tai liian heikosta kynttilänvalosta, ensimmäisestä puhtaaksikirjoitusvaiheesta vai tietojen tallentamisesta tietokoneelle? Ongelmallisin lienee tuo ensin mainittu ”virhetyyppi”, sillä silloinhan kysymyksessä ei olekaan ”virhe”, vaan alkuperäisen tekstin oikea tallennus.

Etsiessäni kastettujen luettelosta sopivia syntymäkotiehdokkaita eräälle vähäkyröläiselle Maria Simunantyttärelle laitoin haluehdoiksi Hiskiin seuraavat tiedot: Isä: Simon, lapsi Maria, aika ennen 1735 ja sain seuraavan kaltaisen tuloksen:

 1724 24.2.1724   Simon Riddar
Maria
 1725 20.6.1725   Simon Linko
Maria
 1725 2.8.1725   Simon Aekolainen
Maria
 1725 29.8.1725   Simon Riddari
Maria
 1727 26.3.1727  Sarvenpä Simon Harro? SKarra?
Maria
 1727 23.5.1727  Saarenpä Simon Harro
Maria
 1728 28.3.1728 Savilax  Simon Vallilainen
Maria
 1728 24.6.1728   Simon Harro
Maria
 1732 5.3.1732 Calsila  Simon Riddari
Maria
 1734 9.2.1734 Kuuttila  Simon Hendrichsson
Maria
 1734 24.2.1734 Tråndila  Simon Nikolainen
Maria

Huomiotani herätti se, että saaliikseni saamistani 11 nimestä peräti seitsemässä oli ”mielestäni” erisuuruisia virheitä, jotka hankaloittavat tutkijaa ja jotka joillakin toisilla hakuehdoilla olisivat jääneet kokonaan pois listauksesta. Ongelma korostuu erityisesti silloin, jos joutuu etsimään niukoilla hakuehdoilla.

Ongelmaa miettiessäni minulle tuli mieleen ajatus, joka tosin on saatettu esittää jo monenkin taholta aikojen saatossa. Voisiko tiedostoon lisätä loppuun oman erityissarakkeen, jonne alueen tuntijat voisivat tehdä korjausesityksiä ilman, että muutetaan itse nykyistä tallennustietoa? Jokainen Hiskin selailija voi sitten tehdä itse ratkaisun hyväksyykö korjausehdotuksen vai ei. Tein edellä esitetystä luettelonpätkästä version, johon lisäsin tällaisen uuden sarakkeen ja kirjasin sinne ”oikeat” tiedot. Jokin tietokoneasiantuntija osaisi varmaankin muuttaa Hiskin halutoimintoja siten, että se huomioisi myös korjaussarakkeen tiedot. Miltähän tämä tuntuisi? Pohdintaa kylläkin jouduin tekemään miten korjausehdotus pitäisi kirjata. Pitäisikö kirjausmuoto olla ”oikein kirjoitettu”, vai pitäisikö jatkaa aikakauden kirjureiden viitoittamalla tiellä. Valitsin jälkimmäisen tavan tähän esitykseen ja kirjasin Akkola – nimen muotoon Ackola niin väärin kuin se onkin. Rohkeneeko sitä ”virallisesti” edes esittää?

Korjausehdotus

1724
24.2.1724
  Sim. Riddar
Maria
 
 1725 20.6.1725  Simon Linko

Maria

Simon Liuko
 1725 2.8.1725  Simon Aekolainen
Maria
Simon Ackola
 1725 29.8.1725  Simon Riddari
Maria
 
 1727 26.3.1727 SarvenpäSimon Harro? Skarro?
Maria
Simon Skarra Saarenpää
 1727 23.5.1727 SaarenpäSimon Harro
Maria
Simon Skarra
 1728 28.3.1728Savilax
 Simon Vallilainen
Maria
Simon Sallilainen
 1728 24.6.1728  Simon Harro
Maria
SimonSkarra
 1732 5.3.1732Calsila Simon Riddari
Maria
 
 1734 9.2.1734Kuuttila
 Simon Hendrichsson
Maria
 
 1734 24.2.1734Tråndila Simon Nikolainen
 MariaSimon Nikkolainen

 

 Matti Lehtiö

 

Last Updated ( Tuesday, 25 August 2009 11:07 )
 
Paikannimien kääntämisestä tai vääntämisestä?

Maanantaina 15.6.2009

Sanomalehti Pohjalaisessa velloi vielä joitakin päiviä sitten kiivas keskustelu erään paikannimen suomentamisesta. Vaasan kaupungin Gerbyn kaupunginosan nimestä haluttaisiin myös suomenkielinen versio, koska alueella asuvien enemmistö on nykyisin suomenkielisiä. Ongelmia keskustelijoille vain tuotti se, mikä nimi suomenkieliseen versioon valittaisiin, koska alun perin ruotsinkielisen paikannimen suomenkielistä vastinetta ei tiedetä.

Suomenkielisten vaatimus nimen suomenkielisestä versiosta perustuu käytäntöön, jonka Suomen lainsäädäntö tekee mahdolliseksi. Alueen osoitetietojen pitää esiintyä paikkakunnan kielisuhteiden mukaisesti, joko yksi- tai kaksikielisenä kadunnimistössä ja ensimmäisenä valtakieli. Niinpä kaksikielisellä alueella Mattisvägen täytyy kirjoittaa myös suomenkielisenä versiona – Matintie tai päinvastoin, jolloin asia tietysti selkiintyy? Se miten paljon kustannuksia osoitteiden muuttaminen yksistään uusien nimikilpien osalta aiheuttaa, ei liene vaatimusten esittäjien murheena.

Historiantutkimuksen kannalta nimien kääntäminen kielipoliittisin perustein on kauhistus. Mikäli tutkimusalueen paikannimistö esiintyy kartoissa kaksikielisenä ja tutkijalla ei ole tarpeeksi paikallistuntemusta, nimistön syntyhistoria ei hänelle avaudu. Kauhistusta herättävät myös sellaiset käännökset, joissa ei ole tavoitettu alkuperäisen paikannimen oikeaa merkitystä, joka onkin useissa tapauksissa mahdotonta. Asuinpaikkani jokivarsitien, Kylkkälän raitin nimen kääntäminen ruotsinkielelle rokottaisi oleellisesti nimen todellista sisältöä. Aikojen saatossa paikallisten asukkaiden toimesta syntyneet erikieliset rinnakkaisnimet sen sijaan kuuluvat nimistöömme.

Ruotsin- ja suomenkielisten rajamaasto muodostaa mielenkiintoisen tutkimuskohteen, jota onneksi ei ole vielä täysin pilattu kaksikielisillä ”toimistotyönä” synnytetyillä nimivarianteilla. Nimistö tarjoaa silloin tutkijalle mielenkiintoisen mahdollisuuden kurkistaa erikielisten rajapintoihin, joskus monellakin aikakaudella. Parhaimmillaan tutkija saattaa tehdä havaintoja, jotka valottavat meille melkein 800 vuotta sitten sattuneita asutushistoriallisia tapahtumia tai kielirajan siirtymistä eri aikoina edestakaisin.

Matti Lehtiö
 
Matti Lehtiö esittäytyy
Maanantaina 6.4.2009

Toiminnanjohtajan pyynnöstä olen liittynyt seuran nettipäiväkirjanpitäjien joukkoon Suomen Sukututkimusseuran sivuilla. Joku saattaa tuntea minut Eteläpohjalaiset Juuret -julkaisun päätoimittajana. Ensimmäisessä blokissa on varmaan kuitenkin paikallaan esitellä itseään paremmin.

Sukututkimus perustuu normaalisti esivanhempiemme nimien, syntymäpaikkojen ja asuinpaikkojen tutkimiseen. Normaali sukututkimus antaakin meille juuret, mutta ei se kerro aina kulttuuriperimästämme, jossa korostuu lapsuus- ja nuoruusiän asuinympäristö. Jos nuoripari, joka koostuu savolaisesta miehestä ja hämäläisestä naisesta, muuttaa avioliiton solmimisen jälkeen vaikka Etelä-Pohjanmaalle, millaisen kulttuuriperimän perheen lapset saavat käyttäytymismallien ja puhekielen osalta, ovatko he savolaisia, hämäläisiä vai eteläpohjalaisia?

Sukututkijana tunnettua Arto Hautalaa mukaillen kulttuuriperimäämme vaikuttaa viisi sukupolvea, jossa me itse olemme se viides. Jokainen sukupolvi on saanut vaikutteita vanhemmiltaan ja isovanhemmiltaan, kavereiltaan ja muulta lähiympäristöltä. Arto Hautala on tutkimuksessaan lähtenyt siitä, että kunkin sukupolven vaikutus omaan itseemme on 20 %. Itse muodostamme ensimmäisen 20 %, vanhempamme toisen (10 % + 10 %) ja jne. Viimeinen vaikutteita vielä tuova sukupolvi, joka koostuu enimmillään 16 henkilöstä, vaikuttaa meihin enää yksilötasolla 1,25 % (16 esivanhempaa x 1,25 % = 20 %). Mikä minä sitten olen taustaltani?

Kulttuuritaustani kartoitus antaa lopputuloksen, jossa vaikutteet ovat tulleet hyvin pieneltä alueelta Ison- ja Vähänkyrön pitäjien yhteiseltä rajapinnalta. Kulttuuritaustan voi nähdä kahdenlaisena, kapeana tai juurevana. Luonnollisesti itse haluan korostaa juurevuutta, kun siihen yhdistetään se tärkeä tieto, että kotipaikkani asutus 1 kilometrin säteellä vastasi 1500-luvulla alkupuolella koko silloisen Suur-Lapuan alueen asutusta. Kapealle alueelle sijoittuva juurevuus ponnistaa siten kuitenkin perieteläpohjalaista elämänmenosta. Suosittelen tämän kaltaista tutkimusta kaikille: se saattaa antaa tutkijalleen uusia näkökulmia.