Markku Kuorilehto (Oulu) on humanististen tieteiden kandidaatti ja historian opiskelija sekä Suomen Sukututkimusseuran esimies.
|
|
Sukututkijat opiskelemaan |
|
Keskiviikkona 18.8.2009
Näinä päivinä useissa kansalais- ja työväenopistoissa, avoimissa yliopistoissa ja kesäyliopistoissa käy kuhina. Kymmeniä tuhansia tai saattaa olla enemmänkin, kolkuttelee opistojen ovia täyttääkseen tiedonjanoaan. Vapaaehtoinen opiskelu kannattaa, sillä motivaatio on silloin korkeimmillaan. Oma opiskelu siirtää omaa rajallisuutta itsestä kauemmas, kun koulutuksen jälkeen osaa vielä enemmän kuin ennen. Opiskelu on myös mukavaa, sillä sieltä saa uusia tuttavia tai ystäviä.
Niitä, jotka eivät ole käyneet sukututkimuskursseja suosittelen menemistä jonkin kansalaisopiston sukututkimuksen peruskurssille ja myöhemmin jatkokurssille. Itseopiskelu on sukututkimuksessa mahdollista, mutta jotakin saattaa jäädä huomaamatta ja vajavaisiksi omista taidoista. Kursseilla myös tutustuu uusiin sukulaisiin, koska voi huomata, että vierustoveri voi tutkiakin samoja sukuja. Oppimiskokemuksen jakaminen on tärkeää, sillä silloin oppii parhaiten.
Keskuudessamme on myös pitemmälle ehtineitä sukututkimuksen kehäkettuja. Olisiko heidän syytä opiskella? Kyllä olisi, sillä monilta saattaa puuttua vielä syvempi tietämys esimerkiksi historian alalta, joka on aina tarpeen sukututkimusta harrastettaessa. Eri puolilla Suomea järjestetään joka lukuvuosi erilaisia historian perusopintojen ja aineopintojen opintokokonaisuuksia. Sukututkijalle on myös hyödyksi latinanopinnot sekä muut kieliopinnot ruotsi mukaan lukien. Parempaa ymmärtämystä auttavat myös arkeologian tai muut sukututkimusta sivuavat opinnot.
50–500 euron satsaus omaan tietämykseen parantaa sukututkimuksen sisältöä ja etenemistä monin verroin. Avointa yliopisto-opetus voivat opiskella kaikki ilman pääsykokeita. Katso opinto-ohjelmat www.avoinyliopisto.fi ja sukella oppimisen maailmaan. Kansalaisopistojen kursseja voit myös tarkkailla internetistä ja kotipostisi matkassa jaettavista opinto-ohjelmista.
Pidä kiirettä, että pääset opiskelemaan!
Markku Kuorilehto
|
|
|
Käykää kotiseutumuseoissa! |
|
Tiistaina 16.6.2009
Suomessa on melkein joka kunnassa oma kotiseutumuseonsa. Museot ovat yleensä maanviljelykseen ja karjanhoitoon erikoistuneita talonpoikaismuseoita. Joissakin kunnissa on myös erikoismuseoita, jotka keskittyvät jonkun henkilön tai erikoispiirteen ympärille. Kotiseutumuseot ovat erityisesti sukututkijoille tärkeitä, sillä niiden toimintaan liittyy paikkakunnalle omintakeisia ja perinteellisiä asioita, joita on nimenomaan kyseisellä paikkakunnalla harjoitettu.
Museot ovat portti satojen vuosien takaiseen elämään, jota voimme kokea enää museoissa. Sukututkijalle on hyvä konkretisoida omaa tutkimusta ja hakea talonpoikaista mittakaavaa museoista. Perukirjojen esineitä on hyvä nähdä aitoina ja mielellään myös työnäytöksissä. Pelkkä esineen nimi ei koskaan kerro esineen oikeaa funktiota. Kuitenkin suurena huolenaiheena on monen museon piirissä osaavan ja vanhoja työtapoja hallitsevien henkilöiden katoaminen luonnollista tietä.
Kotiseutumuseoiden päällä on nyt ja tulevaisuudessa paljon suurempia pilviä, kuin työtapojen osaamisen puuttuminen. Monien kuntien vaikea kuntatalous johtaa monen kotiseutumuseon sulkemiseen kesälläkin, sillä useiden kuntien kulttuuritoimen budjetti on nyt pieni ja tulee siitä vielä tulevaisuudessa pienenemään. Jos varsinkin kävijämäärät ovat pieniä museo-oppaan palkkaaminen saattaa jäädä tekemättä ja sukututkijat jäävät museoiden ovien ulkopuolelle. Käsillä oleva kesä onkin kotiseutumuseoiden osalta tärkeä, sillä ensi syksynä kunnantaloilla katsotaan varmasti kävijälukuja entistä tarkemmin, kun haetaan säästöjä seuraavien vuosien kuntamenoihin. Jos ei ole kävijöitä, niin vuoden päästä ovet ovat herkemmin kokonaan kiinni.
Sukututkijoiden onkin ryhdistäydyttävä tänä kesänä ja käytävä ainakin yhdessä kotiseutumuseossa, jotta museot pysyisivät auki tulevinakin vuosina.
Markku Kuorilehto |
|
Sukututkijat, valvokaa etujanne kuntaliitoksissa! |
|
Maanantaina 15.6.2009
Paikallishistoriat ovat tärkeitä sukututkijoille, mutta myös muille kotiseutunsa asioista kiinnostuneille. Paikallishistoriat antavat kehyksen esivanhempien elämälle omalla paikkakunnallaan. Historiallinen kehys ja ymmärrys onkin sukututkijalle tärkeää, jos hän aikoo ymmärtää myös omia esivanhempiaan ja heidän tekojaan.
Suomessa on viime aikoina yhdistetty useita eri kuntia toisiinsa. Pyrkimyksenä on synnyttää uudenlaisia suuryksiköitä, joissa paikallinen identiteetti kärsii, vaikka kuinka toisin vakuutetaan. Pienen kunnan yhdistyttyä isompaan, kysymyksessä on enää yksi kaupunginosa toisten joukossa. Samasta rahapotista kisaavat monta muutakin kaupunginosaa.
Sukututkijoiden ja muidenkin tulisi olla valveilla kuntaliitoksien yhteydessä ja vaatia, että lakkautettavasta kunnasta ja sen koko historiasta tehdään ajantasainen uusi paikallishistoria. Joiltakin paikkakunnilta oma paikallishistoria puuttuu kokonaan ja toisissa on vanhentunut tai muuten kehnonlainen. Tämä vaatimus on kirjattava kuntaliitoksen yhdistymissopimukseen. Näin on monissa kunnissa jo menetelty, mutta useissa tämä vaatimus jää tekemättä.
Jälkeenpäin on vaikeaa tällaisen kaupunginosan, joka on entinen itsenäinen kunta, lähteä vaatimaan omaa paikallishistoriaa. Ajatuksena se on varmasti kuolleena syntynyt ajatus, sillä yleensä uuden kunnallisen suuryksikön johtohenkilöillä ei ole enää mielenkiintoa olla maksumiehenä entisen yksittäisen kunnan paikallishistoriallisessa hankkeessa ellei siitä ole selkeää sopimusta.
Markku Kuorilehto
|
|
Jully Ramsayn muotokuva suunnitteilla |
|
Torstaina 4.6.2009
Suomen Sukututkimusseuran kirjaston seinillä on useiden tunnettujen sukututkijoiden tai Seuran johtohenkilöiden maalattuja muotokuvia, jotka kertovat suomalaisen sukututkimuksen perinteikkäästä menneisyydestä. Kaikkien muotokuvien mallina on ollut nimenomaan miehiä Kustavi Grotenfeltista Tor Carpelaniin. Muotokuvaperinteen jatkamiseksi Suomen Sukututkimusseuran hallitus on päättänyt menneiden sukututkijasukupolvien kunnioittamiseksi kartuttaa maalattujen muotokuvien sarjaa uusilla muotokuvilla.
Valtioneuvoksetar Jully Ramsay teki suurtyön keräämällä ja julkaisemalla vuosina 1909–1916 teoksen Frälsesläkter i Finland intill Stora ofreden, jossa on esitetty suomalaisten rälssisukujen vaiheet suvuittain. Tämän merkkiteoksen julkaisemisen aloittamisesta on tänä vuonna kulunut sata vuotta. Vaikka Ramsayn teos sai osakseen omana aikanaan ja myöhemminkin kriittisiä näkökohtia, niin tutkimuksen hyviä puolia ei pidä unohtaa. Ramsayn teos on oivallinen esimerkki siitä, miten tärkeää on sukutieteellinen keskustelu uuden tiedon tuottajana. Jully Ramsay on siten ensimmäinen merkittävä suomalainen naissukututkija miesten rinnalla.
Suomen Sukututkimusseuran on päättänyt maalauttaa uuden muotokuvan valtioneuvoksetar Jully Ramsaysta asetettavaksi Suomen Sukututkimusseuran kirjaston seinälle. Muotokuvan maalaamista varten Seura yhteistyökumppaneineen asettaa muotokuvatoimikunnan ja maalaus kustannetaan lahjoitus- ja keräysvaroin. Seuraa siis Seuran lehtiä ja internet-sivuja, niin pääset osallistumaan sukututkijoiden ”esiäidin” elämäntyön vaalimiseen.
Markku Kuorilehto
|
|
|
|
|
|
