Nimiartikkelit

[ Artikkelin loppu ]

Sukunimi-tilastoa oppikouluistamme

Antti Aarne

Silmäillessäni oppikoulujemme viimekeväisiä vuosikertomuksia kiintyi huomioni oppilasten sukunimiin. Päätin sen ainesvaraston perustuksella, jonka nämä kirjaset tarjoavat, ottaa selville, kuinka yleisesti suomenkieliset sukunimet esiintyvät eri osissa maatamme ja toiseksi lähemmin tarkastaa samaisten nimien muotoa Koska tarkasteluni tulokset huvittanevat muitakin, esitän ne tässä pääpiirteissään.

Käytettävänäni oli 32:n suomenkielisen ja 15:n ruotsinkielisen koulun oppilasluettelot; oppilasten summa edellisissä oli 7,429 ja jälkimäisissä 2,993.

Suomenkielisiä sukunimiä oli samankielisissä oppilaitoksissa koko oppilasmäärästä:

Luettelo osoittaa, että suomenkieliset sukunimet ovat lukuisimmat - 2/3, tai enemmän koko määrästä - Nurmeksessa, Iisalmessa, Lappeenrannassa, Savonlinnassa, Kuopiossa, Joensuussa, Sortavalassa ja Kajaanissa, siis itäisissä osissa Suomea. Sen jälkeen seuraavat rantakaupungit Viipuri, Hamina, Kokkola, Kemi, Kotka, Oulu, Pori ja niiden sekaan joutunut Mikkeli, prosenttimäärä kohoaa yli 50. Vasta nyt tulevat lännemmät sisämaan seudut Jyväskylä, Lahti, Tampere ja Hämmeenlinna, joissa suomenkieliset sukunimet ovat melkein yhtä tavalliset kuin vieraatkin. Seuraavan ryhmän muodostavat enemmän ruotsalaiset rantakaupungit Vaasa, Turku ja Helsinki - suomenkielisiä nimiä yli 1/3 ja jakson päättää Uusikaupunki, jossa aina seitsemän uukalaisen nimen rinnalla on ainoastaan kolme suomalaista. Kaikissa oppilaitoksissa yhteensä on suomenkielisiä nimiä vähäsen enemmän kuin muita eli 52,5 %.

Ruotsinkielisten koulujen oppilasluetteloja silmäillessä kohtaa vaan harvinaisena poikkeuksena jonkun suomenkielisen nimen. Niitä on:

Koska suomenkielisten sukunimien lukumäärä useassa opistossa on mitättömän pieni, kohoaa prosentti toisinaan huomattavasti sen kautta, että samasta suomalaisnimisestä perheestä sattuu olemaan useampia oppilaita. Kaikissa ruotsinkielisissä oppilaitoksissa yhteensä on suomalaisia nimiä ainoastaan 3,6 % koko määrästä. Niiden harvalukuisuuden vuoksi jätämme ne huomioon ottamatta, kun nyt ryhdymme tarkastamaan suomenkielisten sukunimien muotoa.

Heti pistää silmään nen-loppuisten nimien vallitseva asema, ja jotakuinkin yleisiä näyttävät la-, lä-loppuisetkin olevan. Tuon tuostakin tapaa myös yhdistetyn nimen, sellaisen kuin Pihlajaniemi, Karjaluoto, Kuorikoski. Seuraava luettelo osoittaa, kuinka monta prosenttia kaikista suomenkielistä sukunimistä kuuluu kuhunkin mainituista lajeista. Lyhykäisyyden vuoksi mainitsen siinä ainoastaan kaupungit, joissa oppilaitokset sijaitsevat, mikä siihenkin nähden on paikallaan, että opistot tässä kohden edustavat kaupunkia ja sen ympärillä olevaa maakuntaa.

Luettelosta näemme ensinnäkin, että nen-päätteisten nimien yleisyys vaihtelee huomattavasti eri osissa maata: 95-19,6 prosenttiin. Lukuisimpia ne ovat idempänä Suomessa, toisin paikoin, kuten Savonlinnassa ja Iisalmessa niin yksinvaltiaita, että melkein kaikki suomalaiset nimet ovat nen-loppuisia. Lännempänä niiden luku paikoittain supistuu aina kolmanteen osaan. Mutta harvemmin niitä esiintyy Pohjanmaalla; Kemissä oli vaan joka viides suomenkielinen nimi nen-loppuinen. Kaikista nimistä yhteensä oli nen-loppuisia enemmän kuin puolet eli 58.

Suhteellisesti paljon vähemmän on la-, lä-loppuisia sukunimiä, ainoastaan 14 % suomenkielisten nimien kokonaissummasta. Nekin esiintyvät hyvin eri suurissa määrin eri osissa maata, mutta vastakkaisessa järjestyksessä kuin nen-loppuiset. Yleensä mitä pienempi on nen-loppuisten prosentti, sitä suurempi la-, lä-loppuisten ja päinvastoin. Idässä: Savonlinnassa, Iisalmessa, Nurmeksessa, Kuopiossa, Sortavalassa ja Mikkelissä on koko oppilasluettelossa korkeintaan 1 la-loppuinen nimi, jota vastoin Hämeenlinnassa, missä prosenttimäärä on suurin, niitä on yhtä monta ja luettelomme viimeisissä paikoissa Kokkolassa ja Kemissä eneammän kuin nen-loppuisia.

Yhdistettyjen nimien laita on sama kuin la-, lä-loppuisten. Savonlinnassa, Nurmeksessa ja Kajaanissa emme tapaa niitä ensinkään ja muualla Itä-Suomessa vaan satunnaisesti. Länteen päin luku lisääntyy, nousten rantakaupungeissa: Turussa, Uudessakaupungissa ja Porissa jo huomattavaan määrään, mutta suosituimmat nekin ovat Pohjanmaalla: Vaasassa, Kokkolassa, Oulussa ja Kemissä.

Se silmäänpistävä ero, mikä sukunimien muotoon nähden on olemassa Itä .ja Länsi-Suomen välillä, selviää parhaiten, jos ajattelemme maamme jaetuksi kahteen puoliskoon suoralla viivalla, joka kulkee Porvoon seuduilta Jyväskylän länsipuolitse pohjoiseen. Tämän viivan itäpuolella tulee olemaan nen-loppuisia 72,5 % kaikista suomenkielisistä nimistä, länsipuolella ainoastaan 43,7 % la-, lä-loppuisia itäpuolella 5,9 %, länsipuolella 21,7 % ja yhdistettyjä itäpuolella 2,3 % ja länsipuolella 7,4 %. Vielä räikeämmäksi käy ero, jos suljemme edellisestä alueesta pois Suomenlahden rantaseudut Viipurin, Kotkan ja Haminan ja otamme lukuun vaan puhtaan itäsuomalaisen sisämaan. Silloin ovat prosenttimäärät itäpuolella eri ryhmissä 80,4, 2,9 ja 1,9.

Edellisestä seuraa, että sukunimet itäosissa Suomea ovat hämmästyttävässä määrässä samanmuotoisia. Keskimäärin 4/5 kaikista nimistä on nen-loppuisia. Savonlinnassa on 82:sta oppilaasta 78:lla nen-loppuinen nimi. Yksipuolisuutta on olemassa lännempänäkin: nen-loppuisia oli sielläkin suhteellisesti liian paljon, mutta sittenkin niiden sekä la-, lä-loppuisten ja yhdistettyjen nimien yhteenlaskettu prosenttisumma nousee ainoastaan 72,8:aan, siis koko joukon pienempään määrään kuin oli yksistään nen-loppuisia Itä-Suomessa. Muunmuotoisten nimien osaksi jää vielä 27,2 %.

Käyttämääni ainesvarastoa vastaan saattaa muistuttaa, että oppilasten sukunimet eivät aina ole kotoisin siitä osasta Suomea, missä lapset nykyään käyvät koulua, vaan ovat vanhemmat muualta paikkakunnalle muuttaneet. Niin on laita usein virkamiesten, joiden lapsia oppikouluissa on paljon. Tämä on epäilemättä huomattava seikka, mutta niin suurta merkitystä ei sillä ole kuin voisi luulla. Oppikoulut saavat nykyään niin paljon oppilaita paikallaan pysyvästä talonpoikais-ja työläisväestöstä, että ne sukunimien puolesta pääasiallisesti säilyttävät sen paikkakunnan leiman, jossa sijaitsevat. Esittämieni numerojen antama yleiskuva pitänee pääpiirteissään paikkansa kaikkiin suomalaisiin sukunimiin nähden eri paikkakunnilla.

Lähde: Virittäjä 9(1905), s. 112-116.

[ Artikkelin alku ]